Mäen Timpan kontaktien kautta varattu paikallinen asunto sijaitsi jälleen aitiopaikalla ja kerroksiakin piisasi. Nopea tutustuminen kaupunkipätkään jalkaisin, harmi kun sitä ei ollut kartassa lainkaan. Nukkumatti-setä vieraili Viljandissakin ja niin teami kipusi yöpuulle ajoissa.

Torstai aamu valkeni kauniina ja nokka kohti Tomin työkaverin äitiä ja auton lainaamiseen. Hienosti hoitui jälleen homma papereineen ja teamin käytössä oli uuden karhea Audi A4 Avant. Kiitokset tästä kuuluu tietenkin "jatsijakki" Dennikselle. Ilmoittautumisen jälkeen pätkille nuottia vääntämään ja aika kului nopeasti. Tarvittavat koukerot paperille ja massu täyteen apetta ja ah taas uni maittoi.

Perjantaina hieman nuottia ja auton katsastus, kaikki tarvittava olisi tehty suurta koitosta varten. Illalla oli kahteen kertaan ajettava ek ilman huoltoa. Päätimme yrittää heti täysillä ja huoltoon tultuamme huomasimme sen kannattavan. Luokkajohdon uuvuttamina oli kiva käpertyä peiton alle.

Lauantaina "full attack" menttaliteetti jatkui, ainoat kysymykset oli, sataisiko vettä?, pitäisikö renkaita avata?. Päädyimme olla avaamatta ja kaskummaa kun jo toisen erikoiskokeen aikana satoi kunnolla ja liejua tuli tielle pahasti. No metsäkin siinä kutsui luistellessa ja kolmannella ek:lla vielä siimojen alle, näin johtopaikalle tunkeutui Timmu Körge Ladallaan.

Huollossa Lindholmin leikkaamat Beeäffät alle ja kiukulla kohti Timmun kaatoa. Sekunteja saatiin kiinni ja taas huoltoon. Kysymys ilmoilla "tultiinko tänne voittaan vai häviin?", kaikkien vastaus oli "tultiin". Ei muutakuin täysillä kohti viimeisiä pätkiä ja heti tuli lisää ongelmia. Siirtymällä alkoi punainen diskovalo koelaudassa kertoa laturin häiriöstä. Keskittyminenhän siinä herpaantui ja soitettiin huollollekin, että ajelisivat meidän mukana että päästään nopeammin pois jos laulu lakkaisi.

Onneksi ei lakannut, vaan maaliin sinniteltiin ja pommi oli valmis. Olimme luokan E9 voittajia ja samalla koko E-ryhmän nopeimpia ja yleiskilpailussa sijalla 13, "aatteleppa ite". Mahtava päätös tapahtumarikkaalle kisalle.


Ei muuta kun koko orkesterilla kohti palkinto palkintoseremonioita. Paikallisessa ravintelissa notkui pöydillä herkkuja ja huuhtomisaineita riittävästi. Pokaalit kainaloon ja yksi kokonainen porsas palkinnoksi, kastetilaisuuskin pidettiin, Voitto tuli sialle nimeksi. Hienot oli taas järjestelyt ja tarjoilut.

Sunnuntaina kädet hieman täristen kohti kotisatamaa suuntasi teamin taival. Fiilis oli kyllä katossa, oltiin saavutettu
mielestämme jotain. Kotimatka meni hienosti, mutta väsyneesti, mielessä tietysti tuleva Saaremaan kiekaisu vielä.
Kiittäen kaikkia jollakin tavoin osallisena olevia hienoon saavutukseen.

Koko teamin puolesta. -Tomi-