 |
|
        |
EI AMPUMAHIIHTOA VAAN IHAN JOTAIN MUUTA OTEPÄÄSSÄ
Tulipa taas kerran jossain saunanlauteilla lyötyä viisaat päät yhteen teamin poikaitten kesken ja salettihan se oli, että huolto olisikin tulevassa Mad-croc rally 2010- rallissa yhtä vajaa. Rantasalon Mika päätti lähteä katselemaan Eestin pikataipaleiden kuntoa incarina. Ei muuta kun lisenssit kuntoon ja tavaroiden pakkaus tiistaina. Joku lähti tilaamaan Mikko Hirvoset (sparcon ajolapaset) Helsingistä vielä illalla. Lauttahan oli varattu Siljalta vasta keskiviikko aamuksi. .jpg) Satamassa lampaat laskettuamme mukaan oli muotoutuneet seuraavanlaiset taisteluparit: Mika Rantasalo ja Tero Rönnemaa, sekä Tomi Rönnemaa ja Antti Linnaketo. Huoltoon nämä veitikat eivät joutuneet ympäri puhumaan rautaisia mekaanikkoja, Henri Nenonen, Esa Rantasalo, Timo Hintukainen, Juho Pietikäinen (sieltä jostain jossa on vuan mehtää ja Valio),vaan hehän suorastaan hinkuivat matkalle.Laiva oli uusi tuttavuus ja erittäin positiivinen vaihtoehto Eestiin matkaan mieliville. Tallinnasta ostettiin eväitä pitkään ja kuumaan ajomatkaan, harmi ajomiehille. Yli 30 astetta oli luvattu lämpöä koko reissun ajaksi. Apropoo, rattaan pulttiharmi napsahti Tarton maantiellä ja transistori oli hetkellisesti lähes kolmipyöräinen. Eipä jäänyt tällä miehityksellä sormi suuhun ja matka sai taas jatkua noin tuhannen paarmanpureman ja muutaman veri- ja hikipisaran jälkeen, ehkä turvallisesti. Tartossa Rehe-hotellin pihalta löytyi Tomin työkaveri sukulaisensa kera ja nuottiauto ongelma oli ratkaistu. Olihan niissä ilmastointi, harmi vaan että kylmää ne ei puskenut. Ruokailu Tartossa ja alustava suunnitelma pr-tyttöjen  varalle. Ai niin, Tomppahan ajatteli lisätä hieman teamin näkyvyyttä ensi vuoden maailmanvalloituskiertuetta varten, joten saimme ylipuhuttua 4 Tarton lentopallojoukkuueen cheerleaderia PR-tehtäviin. Ajatuksena jakaa teamin kortteja, olla esillä tukijoiden mainoksien lomassa yms. Ja erään huolto-organisaatioon kuuluvan henkilön mukaan varikolla räpsyi muutkin kamerat kuin omat. Palaverin jälkeen otettiin suuntimaksi Otepää vai Otipubi vai mikä se nyt oli.Mahtava asunto löytyi aivan huoltoparkin tuntumasta. Kalusto parkkiin ja grilli kuumaksi, joku kävi kaupassa ostamassa hieman protskua, ehkä otamme keppanata, joku mainitsi. Pitkä matka väsyttää aina, oli suunta mikä hyvänsä, mutta aamulla on pirteempi jos panee aikaisemmin maate. Torstai on toivoa täynnä, on parempiakin oloja ollunna, jostain kaikui, olikohan tuo savvoo, tiä hiäntä. Ilmottautuminenhan meni rutiinilla ja eikun kohti hienoja etelä-eestin teitä. Laulu oli illalla ollut sen verran kuitenkin mallillaan että sanoituksiin tuli nuotitkin ja vielä molemmille autokunnille. Jaa paikkoja, olihan niitä. Tais pari pisaraa vettäkin tulla, vähän tuulikin (=pari trombia iski yllättäen) Torstaipäivän jälkeen tuli perjantai, ainakin muistaakseni. No ei vaiskaan, pirteänä nuotittamaan vielä äffäkupin verran tai parin. Oishan se helppoo jos sen osais, näillä mennään, muutakaan ei juuri enää voi, Tomppa tuumi. Katsastuksessa ei huomautettavaa, tietenkään. Leiri pystyssä ja kaikki huoltohenkilöt paikalla. Haalareita ei ollut kaikille, jossain on säästettävä, vaikka sitten kankaassa, Tomi manasi. Kilpailu käynistyi perjantai ehtoolla kolmen ek:n rykäisyllä, kilsoja vaatimattomat ähvä-cupin verran. Eihän Samaralle voi jäädä, on joku joskus maininnu, ja voihan sitä. Ei ne ihan mummoo oo siellä kirkkoon viemässä sittenkään. No illan huollossa kaikki hyvin ja molemmat autokunnat toisena luokassaan. Lämmintä kyllä piisasi ja oli kuitenkin ilta, mitenköhän huominen. Lauantaihan se valkeni, ah taas niin lämpimänä kuin odoteltiinkin. Kolmen ek:n settejä ajettiin pariin kertaan. Saimme värvättyä paikalle saapuneen kannustusjoukon hoitamaan välitankkauksen, joka piti hoitaa kahdesti aika kaukana huoltoparkista. Näin huolto-organisaation valiot pääsivät keskittymään varikolla suoritettaviin tehtäviin. Ekalla kiepillä tuli heti jobin postia. Kadetin uudesta kytkinlevystä antautui niitit ja Mikan ykköstilan metsästys päättyi pölyisiin maastoihin 500m päähän hyvästä runkitakuu paikasta. Voi olla että oli sittenkin pitempi matka Henkan jalkojen rakkuloista päätellen. Mikan ja Teron epäonnesta sisuuntuneena Tomi ja Antti päättivät iskeä luun kurkkuun muille, mutta kuinkas kävikään. Varoituksista piittaamatta pikku riskillä uraa pitkin kurviin ja tottakai, renkaanpuolikkaan kokoinen kivi oli kaivautunut uralle. Osuma, ja pompun jälkeen vieläkin tiellä, ainoastaan ratti 20 min oikealle kääntyneenä. Tomi arpoi jo ajon lopettamista, mutta pienen tunnustelun ja Antin rohkaisemana ohjasti kuurullan pätkän maaliin. Siirtymällä säädettin haritusta 3:sta sentista pienemmälle niin paljon kuin uskalsi. Mutta eipä siihen luottoa tullut ja ajoissa rämmittiin, se siitä iskusta. Huolto-organisaatiommekin joutui oikeisiin töihin muiden kiireiden lomassa. Vasen alatukivarsi tuli vaihdettua, pultinkantojen ja muttereiden kiilloitus ja lasit puhtaaxi. Auto oli valmis kohti sunnuntain kolmea viimeistä pikataivalta. Kilpailun järjestäjä oli järjestänyt erinomaisen super eekoon lauantai-iltaan (rallypartyt). Nuotit oli ainoastaan kolmen bändin soittajille tutut. Teami yritti olla edukseen tässäkin massatapahtumassa ilman ennakkotutustumista ns. "täysillä mutkaan" periaatteella. Voi olla, että jollain porukalla oli hauskempaakin, mutta ei meilläkään valittamista ollut;).BTW, tv:stäkin tuttuja oli liikkeellä. Sunnuntain aamupalaverissa päätimme tyytyä kohtaloomme ja ottaa "varman" kolmannen tilan, rikkomatta kalustoa. Maali at:lle tulon fiilistä ei oikeen pysty kuvaamaan, mutta radiosta kuului väsyneen kuskin kommentti, sorry little bit tired. Siinä rytäkässä unohtui legendaariset hotellille syömään lammasta kommentit yms. Kolmen päivän kisa helteessä, ek kilsoja 188, pakko olla tyytyväinen kolmanteen sijaan ja totuushan on että Viron Lauri Reintam ja Joonas Kolehmainen ajoivat vaan kovempaa. Koko poppoo sai nyt hiukan balsamia Miksun huonoon tuuriin ja eikun keppanata kurkkuun, pölyähän sinne oli jo kertynyt kaikille huuhdeltavaksi asti. Hauskaa oli ja kotimatkalle siinsi jo mieli. Stoppi Tarton liepeille Ilmatsalun motellille, saunomiset ym. Lautta olikin varattu jo maanantaiksi. Ei huono reissu, varmasti jäi loppujenlopuksi hyvä mieli kaikille. Iso kiitos kaikille mukana olleille, meitä kannustaneille ja ennen kaikkea, meitä tukeneille yhteistyökumppaneille. Näkyvyys oli mittava ja reissu maittava. Special thanks for our PR-girls Kaija, Marju, Maarja-Liisa ja Krista. |
 |
|